11. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15. Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16. Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17. Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18. Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19. Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21. Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22. Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23. Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25. Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.