20. Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21. Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22. Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23. Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24. Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25. Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26. Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27. Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28. Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29. Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30. Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?