3. Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4. Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5. Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6. Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7. Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8. Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9. Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10. Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11. Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12. Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13. Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14. Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15. Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16. Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.