1. Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2. Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3. Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4. Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5. He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6. He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7. Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,