17. Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18. Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19. Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20. Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21. Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22. Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23. Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24. Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25. Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26. Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.