1. Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2. Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3. Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4. Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5. Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6. Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7. Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8. Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9. Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10. Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.