17. Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18. Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19. Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20. Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21. Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22. Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23. Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24. Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25. Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26. Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.