40. Ja he istuivat joukoissa sadoin ja viisinkymmenin.
41. Ja kuin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi hän taivaaseen, kiitti ja mursi leivät, ja antoi opetuslapsillensa pantaa niiden eteen: ja ne kaksi kalaa jakoi hän kaikille.
42. Ja he söivät kaikki ja ravittiin.
43. Ja he korjasivat kaksitoistakymmentä täysinäistä koria muruja, ja myös kaloista.
44. Ja niitä, kuin söivät, oli lähes viisituhatta miestä.
45. Ja hän ajoi kohta opetuslapsensa astumaan haahteen ja edellä menemään meren ylitse Betsaidaan, siihenasti kuin hän päästäis kansan.
46. Ja kuin hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan.
47. Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla.
48. Ja hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa; (sillä heillä oli vastainen). Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa.
49. Mutta kuin he näkivät hänen käyvän meren päällä, luulivat he olevan kyöpelin ja huusivat.
50. (Sillä kaikki näkivät hänen ja hämmästyivät.) Ja hän puhui kohta heidän kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät peljätkö.
51. Ja hän astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmän keskenänsä hämmästyivät ja ihmettelivät;
52. Sillä ei he ymmärtäneet leivistäkään, vaan heidän sydämensä oli paatunut.
53. Ja kuin he olivat meneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle ja laskivat satamaan.
54. Ja kuin he menivät ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat hänen,
55. Ja juoksivat ympäri kaiken sen ympäristön, ja rupesivat sairaita viemään vuoteissansa, kussa he kuulivat hänen olevan.