5. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6. Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12. Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13. Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.